Ihmissuhdeanarkistien kielteinen käsitys aseksuaalisuudesta
Lähetetty: 14 Kesä 2019, 01:25
Uumajan yliopiston julkaisu vuodelta 2012. 'Ett relationsanarkistiskt ställningstagande - En undersökning av subjektspositionering inom relationsanarki.' Kirjoittanut Ida Midnattssol. Tämä julkaisu käsittelee ns. 'ihmissuhdeanarkisteja' ja siitä käy ilmi myös tämän liikkeen erittäin kielteinen käsitys aseksuaalisuudesta. Tutkimus on laadittu osallistuvan havainnoinnin menetelmää käyttäen, sillä tutkija itse on pitkään toiminut kyseisessä liikkeessä. Hänen nykyinen käsityksensä liikkeestä on kuitenkin kaksijakoinen ja hän näkee siinä teorian ja käytännön välisen ristitiidan korostuvan ja tämä synnyttää pahoinvointia myös liikkeen sisällä.
Lainaan muutaman muunkin kohdan tuon aseksuaalisuutta käsittelevän ohella. On aina hyvä tietää missä mennään seksuaalipoliittisesti yleensä ja eri kulttuureissa.
”Som vi såg ovan menar en av respondenterna att egentlig relationsanarki också är ett avståndstagande av statuspositioner som uppkommer med många romantiska relationer, något som överrensstämmer med anarkismens ifrågasättande av hierarkier. En respondent säger också: ”Jag har aldrig varit i ett sammanhang som har varit mer hierarkiskt... än anarkiströrelsen. Och att då anarkister också är relationsanarkister, det är inte alla men, blir ju väldigt farligt liksom att såhär att, folk inbillar sig att vi inte har maktskillnader i den här gruppen eller i de här relationerna.”
Här uppstår en diskursiv kamp mellan diskursen om anarkistisk och relationsanarkistisk ideologi, och hur det faktiskt praktiseras. Här kritiserar respondenten anarkismens förmåga att ifrågasätta vissa hierarkier väldigt starkt, något som då kan kopplas till den status som ges till den som har många romantiska relationer. Status och hierarkier är alltså något som för dessa respondenter förknippas med relationsanarki men som inte är förenligt med deras bild av vad det bör vara, något jag utvecklar under 3.4.” [Ida Midnattssol. 2012. s. 31-32]
”Relationsanarki beskrivs här användas som ett svepskäl för att inte behöva ta ansvar genom att göra anspråk på den föreställda friheten som tidigare beskrivits som en grundpelare inom relationsanarki, återigen en diskursiv kamp, här mellan frihet och ansvarstagande. Detta härleds till hur grabbar på gymnasiet beter sig, något som anspelar på ett omoget och maskulint beteende, att vara ”en player”. Det framställs också som att det inom relationsanarki finns en motsättning mellan att inte äga och att ta ansvar. Ansvar antyder respondenten kan praktiseras genom att kommunicera och ”prata mer”. Men det kan vara svårt att ställa sådana krav inom relationsanarki där det uttrycks att kravlöshet är önskvärt. Det kan vi bland annat se i Dr. Andies åtta relationsanarkistiska punkter. Under punkten ”Kravlöshet är kärlek och respekt” står det:
Kravlöshet är enda sättet att vara säker på att alla i en relation är där av fri vilja. Det är inte ’riktig kärlek’ för att man anpassar sig till varandra enligt någon mall.
En respondent resonerar kring krav i relationer och menar att om den inte ställde några som helst krav, som en gör i alla relationer på hur en vill bli bemött, så kommer den att bli sårad.” [s. 32-33.]
En respondent beskriver det centralt för den att kunna ha sex på ett sätt som skiljer sig från det som beskrivs som normer inom tvåsamhet och relationsanarki:
Att ha rätten till sin sexualitet att få ha sex på olika sätt, också, det är ju inte så himla provocerande idag att inte vara heterosexuell, även om det finns en stark norm i det, men överlag, eller att vara asexuell, att det var jätteviktigt för mig ett tag, och det känns ju som att det finns ju knappt. Det antas att alla människor ska vilja och vara sexuella hela tiden från att de är typ 15.
Respondenten beskriver att den valde att ha en period utan sex. Detta förhåller sig till normen inom relationsanarki där det önskvärt att ha många sexuella relationer, och respondenten uttrycker att det för alla personer, relationsanarkister och andra, finns en norm om att vara sexuell. Asexualitet beskrivs som ett sätt för respondenten att ta avstånd från detta och på detta sätt ”ha rätten till sin sexualitet”. [s. 33.]
Återigen finns ett särskiljande mellan teori och praktik, och som här uttryckt i struktur och individ. Strukturen och ideologin, menar respondenten, förhåller sig inte till de känslor som uppstår. En respondent beskriver också att den skapat ett förhållningssätt till andra personer som kallar sig (relations)anarkister, eftersom den upplever att det finns så många olika sätt att vara det på.
Jag tycker att det mer handlar om att vissa personer är såhär kollektivister, kollektivistiskt tänkande, och vissa personer är egoister. […] Jag kategoriserar folk mycket mer så nu än om de kallar sig anarkister eller inte.
För att det faktiskt ska säga något om personens egentliga relationspraktik och förhållningssätt till andra människor blir detta dens pragmatiska tankesätt. Den upplever att detta sätt att kategorisera folk är mer talande än epitetet anarkist. Dock blir detta etiketterande baserat på respondentens egna uppfattningar, ordet egoist har i de flesta sammanhang en negativ innebörd då det i de flesta sammanhang uppfattas som positivt att i stor utsträckning förhålla sig till andra människor. Men eftersom respondenten upplever att detta ändå inte görs, bland annat genom den tidigare omtalade ansvarsfriheten vissa anammar, har att kalla sig relationsanarkist till viss del tappat sin funktion. [s. 34-35.]
Lainaan muutaman muunkin kohdan tuon aseksuaalisuutta käsittelevän ohella. On aina hyvä tietää missä mennään seksuaalipoliittisesti yleensä ja eri kulttuureissa.
”Som vi såg ovan menar en av respondenterna att egentlig relationsanarki också är ett avståndstagande av statuspositioner som uppkommer med många romantiska relationer, något som överrensstämmer med anarkismens ifrågasättande av hierarkier. En respondent säger också: ”Jag har aldrig varit i ett sammanhang som har varit mer hierarkiskt... än anarkiströrelsen. Och att då anarkister också är relationsanarkister, det är inte alla men, blir ju väldigt farligt liksom att såhär att, folk inbillar sig att vi inte har maktskillnader i den här gruppen eller i de här relationerna.”
Här uppstår en diskursiv kamp mellan diskursen om anarkistisk och relationsanarkistisk ideologi, och hur det faktiskt praktiseras. Här kritiserar respondenten anarkismens förmåga att ifrågasätta vissa hierarkier väldigt starkt, något som då kan kopplas till den status som ges till den som har många romantiska relationer. Status och hierarkier är alltså något som för dessa respondenter förknippas med relationsanarki men som inte är förenligt med deras bild av vad det bör vara, något jag utvecklar under 3.4.” [Ida Midnattssol. 2012. s. 31-32]
”Relationsanarki beskrivs här användas som ett svepskäl för att inte behöva ta ansvar genom att göra anspråk på den föreställda friheten som tidigare beskrivits som en grundpelare inom relationsanarki, återigen en diskursiv kamp, här mellan frihet och ansvarstagande. Detta härleds till hur grabbar på gymnasiet beter sig, något som anspelar på ett omoget och maskulint beteende, att vara ”en player”. Det framställs också som att det inom relationsanarki finns en motsättning mellan att inte äga och att ta ansvar. Ansvar antyder respondenten kan praktiseras genom att kommunicera och ”prata mer”. Men det kan vara svårt att ställa sådana krav inom relationsanarki där det uttrycks att kravlöshet är önskvärt. Det kan vi bland annat se i Dr. Andies åtta relationsanarkistiska punkter. Under punkten ”Kravlöshet är kärlek och respekt” står det:
Kravlöshet är enda sättet att vara säker på att alla i en relation är där av fri vilja. Det är inte ’riktig kärlek’ för att man anpassar sig till varandra enligt någon mall.
En respondent resonerar kring krav i relationer och menar att om den inte ställde några som helst krav, som en gör i alla relationer på hur en vill bli bemött, så kommer den att bli sårad.” [s. 32-33.]
En respondent beskriver det centralt för den att kunna ha sex på ett sätt som skiljer sig från det som beskrivs som normer inom tvåsamhet och relationsanarki:
Att ha rätten till sin sexualitet att få ha sex på olika sätt, också, det är ju inte så himla provocerande idag att inte vara heterosexuell, även om det finns en stark norm i det, men överlag, eller att vara asexuell, att det var jätteviktigt för mig ett tag, och det känns ju som att det finns ju knappt. Det antas att alla människor ska vilja och vara sexuella hela tiden från att de är typ 15.
Respondenten beskriver att den valde att ha en period utan sex. Detta förhåller sig till normen inom relationsanarki där det önskvärt att ha många sexuella relationer, och respondenten uttrycker att det för alla personer, relationsanarkister och andra, finns en norm om att vara sexuell. Asexualitet beskrivs som ett sätt för respondenten att ta avstånd från detta och på detta sätt ”ha rätten till sin sexualitet”. [s. 33.]
Återigen finns ett särskiljande mellan teori och praktik, och som här uttryckt i struktur och individ. Strukturen och ideologin, menar respondenten, förhåller sig inte till de känslor som uppstår. En respondent beskriver också att den skapat ett förhållningssätt till andra personer som kallar sig (relations)anarkister, eftersom den upplever att det finns så många olika sätt att vara det på.
Jag tycker att det mer handlar om att vissa personer är såhär kollektivister, kollektivistiskt tänkande, och vissa personer är egoister. […] Jag kategoriserar folk mycket mer så nu än om de kallar sig anarkister eller inte.
För att det faktiskt ska säga något om personens egentliga relationspraktik och förhållningssätt till andra människor blir detta dens pragmatiska tankesätt. Den upplever att detta sätt att kategorisera folk är mer talande än epitetet anarkist. Dock blir detta etiketterande baserat på respondentens egna uppfattningar, ordet egoist har i de flesta sammanhang en negativ innebörd då det i de flesta sammanhang uppfattas som positivt att i stor utsträckning förhålla sig till andra människor. Men eftersom respondenten upplever att detta ändå inte görs, bland annat genom den tidigare omtalade ansvarsfriheten vissa anammar, har att kalla sig relationsanarkist till viss del tappat sin funktion. [s. 34-35.]